Koskinen

Pikkutyttö toimii silminnäkijänä raa’alle pahoinpitelylle pururadalla. Tyttö toisintaa näkemäänsä uudestaan ja uudestaan piirtämällä, mutta ei suostu puhumaan aiheesta. Omakotitalon tuhopoltossa perheen isä ja poika saavat vakavia vammoja. Raviohjastaja joutuu hevosensa tallomaksi ja kuolee sydänkohtaukseen. Voiko kaikilla tapauksilla olla sama nimittäjä?

Mitä pidemmälle tiimi tutkii alun perin erilliseltä vaikuttavia rikoksia, sitä enemmän niistä löytyy yhtymäkohtia. Kaiken takaa paljastuu lopulta alkuun harmittomalta vaikuttaneen motivaatio- ja itsepuolustuskurssin vetäjän oma, ei niin vilpitön motiivi.

Pikkupoika näkee marketin itsepalvelupesulassa veren tahraaman maton. Aluksi havaintoa pidetään vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, mutta pian se saa aikaan lehdistöäkin kiinnostavan tapahtumien vyöryn ja Koskinen alkaa epäilemään jutun liittyvään hänen ensimmäiseen isoon juttuun 90-luvulla, jonka tutkinnan aikana hän myös tapasi tuolloin vasta poliisivoimissa aloittaneen Risto Pekin.

Lundelinin virkavapaata sijaistava Siiri Peippo on myös dekkarikirjailija, jonka vastikään julkaistun teoksen tarinan murhassa on liian paljon yhtymäkohtia 90-luvulla tapahtuneeseen oikeaan henkirikokseen, jotta kyse voisi olla sattumasta. Menneisyys ja nykyisyys kohtaavat ja vuosikymmeniä haudattuna olleet synnit nousevat päivänvaloon.

Järven rannassa makaa päähän ammuttu mies, jonka taskusta löytyy Koskisen nimellä ja osoitteella varustettu muistilappu. Mitä niin arkaluontoista tietoa miehellä oli, että hänet piti sen vuoksi tappaa? Samaan aikaan isä ja poika salakuljettavat rahaa Euroopasta Suomeen, ja isän jäätyä kiinni, poika pakenee ja törmää niin ikään eksyneeseen ja yksinäiseen nuoreen tyttöön.