Nelonen - Jotain Ihan Muuta

Rekku-hevonen haastattelussa

Eläinsairaala-sarjan verkkosivuilta voi syyskuun alusta seurata Rekku-hevosen elämää Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Hevossairaalan opetushevosena työskentelevän Rekun karsinassa on web-kamera, joka tallentaa Rekun puuhia kellon ympäri. Rekku lupautui kuvausten kunniaksi harvinaislaatuiseen haastatteluun.

Terve Rekku, mitäs kuuluu?
Kiitti, ihan jees. Taas syksy starttaa, kun noi uudet femmat aloittaa ja koulu käynnistyy.

Niin, eläinlääketieteen opiskelijat tosiaan aloittivat juuri viidennen opintovuotensa. Mitenkäs he liittyvät sinuun?
Mä oon tän sairaalan opetushevonen. Eli kandit treenaa ensin vähän mulla jotain perusjuttuja, kaikkihan ei välttämättä oo ennen pollejen kanssa touhunneet. Mä on ihan ekstrakiltti, jos huomaan että jotain kandii jännittää. Ku ollaanhan me hevoset kuitenki aika isoja.

Minkäs kokoinen sä olet?
Säkäkorkeus on sellaset 150, eli ihan tämmönen perushepo.

Miten olet viihtynyt täällä Viikissä?
Tosi jees. Vielä pari vuotta sitten oltiin tuolla Hämeentiellä, tienviitassa luki ”Suureläinklinikka”. Olihan se ihan siistii olla suureläin, mut on tää sairaala paljon fiksumpi nimi kun kattoo tätä mestaa. Viimesen päälle pelit ja vehkeet.

Entäs työkaverit?
Nastaa jengii. Kaikki tykkää olla täällä duunissa, ja sen kyl näkee. Proffatkin on tosi rentoi. Nyt kesällä tuli yks heppu Ausseista, tosi hauska jutella välillä vähän englishii sen kans.

Mitä kaikkea puuhaat täällä päivisin?
Aamulla skruudaan ihan perusapetta, sit noi opet ja kandit kiertää tsekkaamassa mikä on tilanne muissa kopeissa ja juubailee niistä. Mulla voi olla sit jotain opetusduuneja kans, niinku vaik nää tsiigailee mun silmii. Jossain vaihees käyn vähän pihalla tarhassa, mul on siellä semmonen boltsi... Hei, saako laittaa terveisii?
Näille Suomen mimmifutaajille! Tosi hyviä pelejä. Oon kuullu vähän matsei radiosta, mut haluis kans vähän nähdä niitä muuveja et pystyis treenaa pihalla. Voisitsä järkätä tänne mun karsinaan telsun?

No katsotaan. Mitenkäs ruokapuoli: maksalaatikko, rusinoilla vai ilman?
Hyi hemmetti! Mut jos saa semmosta Sonjan herkkupuuroo, jossa on kauraa ja pellavarouhetta ja vielä pari slaissii porkkanaa päällä niin a vot.

Kukas tää Sonja on? (Rekku punastuu)
Yks meidän hoitaja... (punastuu lisää). Aika kiva chicksi.

Jaha. Onkos tässä sun työssä mitään huonoja puolia?
Ei. Välillä tietty tulee noita heppakaiffoja vähän huonossa hapessa tänne. Mä yritän sit sanoo niille et ihan chilli meno, kyllä nää täällä osaa sua auttaa. Mut välillä ne on niin paniikissa ettei ne meinaa uskoo. Se on kyl aina tosi hienoo kun ne sit on parin päivän päästä taas on ihan kuosissa. Varsinkin noi ihan skidit varsat voi olla aluks tosi heikkona, mut siitä ne sit nousee. Välillä mä oon kans luovuttanu vähän verta, kun kaverit on tarvinnu.

Oletko itse pysynyt terveenä?
Joo, vähän jotain köhää ollu ja tollasta pientä. Mut täällä nää antaa kyl troppia jos tarttee.

Mikä on tyylisi salaisuus?
Muhun ajellaan aika lailla näit ”lappuja”, eli karvat pois kun noi treenaa noita ultrauksia ja tunnustelui. Nyt kesän jäljiltä on aika tasanen karva, mut kohta se taas lähtee.

Kaipaatko ikinä pois täältä?
E. Toissa kesänä ne vei mut tonne laitumelle niinku relaa. Siel vieressä oli iha hauskoja lehmiä tuolt koetilalta, pari ihan loistokantturaa, mut emmä jaksanu kauaa siel pöndellä. Iltapäivällä mä jo jolkottelin takas tänne kopistaan noita tallinovia. Vaikka on mul kyl ihan hyvät vapaat, tällee valtion virkahevolla on kunnon kesäloma. Jos tekis joskus mieli vaik johonki teneriffalle.

Nythän Eläinsairaalaan pääsee kurkistamaan aika moni, kun tämä sarja alkoi. Oletko itse katsonut?
No en ku ei oo sitä töllöö! Mut olishan se ihan jees nähdä mitä noille pikkuötököille tuolla talon toisessa pääs tehään. Ja lehmät siel Mäntsäläs – niistä mä diggaan, ne on nii lepposii otuksii.
Mut oikeesti nää tv-hommat on mulle ihan arkee, mähän olin Mustan orin stuntti.

Mitä, olitko?
Hoopo, en tietenkää. Ne rainathan on kuvattu joskus kasikytluvulla ja mä oon vasta 17.

Asteikolla 1-10, kuinka karvainen on takapuolesi?
Tuu mittaan, sillä se selviää!

Onko mitään, mikä saa noin rennon heposen ärtymään?
Talvisaikaan kylmät handut. Siitä mä kyl vedän hiilet.

Jaha Rekku, se taitaa olla sitten viimeisen kysymyksen aika. Heräät Hevoshullun ja Villivarsan välistä – mitä on tapahtunut?
Tos naapurissa aika usein on niit pikkuvarsoi säikkynä, ja nää meiän tyypit on kyllä aika hullui… Et mä sanoisin ihan vaan et toi on the story of my life.

Kiitos sulle paljon Rekku ja hyvää syksyä!
Joo samaten. ja terkut niille Österberg Kalmarin porukoille. Koita nyt järkkää mulle se töllö ennenku matsit loppuu!

Puhuu ne eläimetkin – pitää vain osata kuunnella.